Etelä-Afrikan motto vuoden 2010 MM-kilpailuja varten oli ”Ke nako: juhlistetaan Afrikan inhimillisyyttä”. Etelä-Afrikka on monien kulttuurien ja vastakohtaisuuksien maa, jossa jokaisella provinssilla on omat erityispiirteensä.
Kaunis ja vaihteleva ympäristö tarjoaa matkailijalle mahdollisuuden erilaisiin luontoelämyksiin safareista vaeltamiseen vuoristossa tai tutustumisen rannikon pitkiin hiekkarantoihin ja merenalaiseen maailmaan. Luonnosta ei niin kiinnostuneelle suurimmat kaupungit tarjoavat viihdykkeitä hyvin länsimaiseen tyyliin: isoissa ostoskeskuksissa on paljon kahviloita, ravintoloita ja elokuvateattereita.
Etelä-Afrikan historiaa leimaa apartheid, jonka päättymisestä tulee kisavuonna kuluneeksi 16 vuotta. Kisamatkalla kannattaakin tutustua myös yhteiskuntaa vahvasti muokanneeseen menneisyyteen vierailemalla esimerkiksi Johannesburgin apartheid-museossa, Kapkaupungin District Six -museossa tai Sowetossa.
Kulttuurisesti Etelä-Afrikka on hyvin monisyinen ja eri väestöryhmistä käytetään edelleen hyvin yleisesti nimityksiä mustat, valkoiset, värilliset, intialaiset ja aasialaiset. Mustilla viitataan eri etnisiin ryhmiin, joista suurimmat ovat zulut ja xhosat. Valkoisten esi-isät ovat eurooppalaisia siirtolaisia, ja kielellisesti ryhmät jakaantuvat afrikaansia puhuviin ja englanninkielisiin.
Värillisten ryhmä syntyi eurooppalaisten ja pääosin afrikkalaisten tai aasialaisten orjien liitoista, ja he muodostavat oman kulttuurisen ryhmänsä vielä tänäänkin. Enemmistö värillisistä asuu Kapkaupungissa ja sen ympäristössä. Intialaisten juuret ovat Intiassa, ja he tulivat maahan pääosin historiallisen Natalin alueelle työskentelemään plantaaseilla. Durbanissa asuu tänään suurin intialaisyhteisö Intian ulkopuolella.
Kulttuurisen moninaisuuden lisäksi Etelä-Afrikka on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. Maassa on asukkaita noin 48 miljoonaa, joista noin puolet elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Noin 11 prosenttia väestöstä elää alle dollarilla päivässä.
Eri puolen eteläafrikkalaisesta elämästä ja kulttuurista näkee osallistumalla esimerkiksi opastetulle township-kierrokselle.
Suomalaiset eivät tarvitse Etelä-Afrikkaan viisumia, mikäli matka kestää korkeintaan 90 päivää. Passin tulee olla voimassa vähintään 30 päivää matkan päättymisen jälkeen ja siinä tulee olla vähintään kaksi tyhjää sivua viranomaisten merkintöjä varten.
Etelä-Afrikassa malariaa esiintyy ainoastaan Mpumalangan provinssin alankoalueilla ja Limpopon provinssissa mukaan lukien Krugerin luonnonpuisto. KwaZulu-Natalissa malariaa on paikallisesti provinssin pohjoisella rannikkokaistaleella.
Suurissa kaupungeissa malariaa ei edellä mainituilla alueilla juuri esiinny. Jokaisen kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä oman alueensa terveydenhuoltoon ja keskustella malarialääkityksen tarpeesta henkilökohtaisesti.
Rokotuksista voimassa kannattaa olla hepatiitti A ja B, joita suositellaan otettavaksi lähes kaikkialle maailmaan. Kannattaa myös varmistaa, että jäykkäkouristusrokote on voimassa.
Mikäli MM-kisamatkaan yhdistyy vierailu myös jossakin muussa tai muissa Afrikan maissa, kannattaa rokotussuositukset tarkistaa erikseen. Suomalaiset tarvitsevat viisumin Etelä-Afrikan naapurimaista ainakin Zimbabween ja Mosambikiin.
Jokaisella matkailijalla kannattaa myös olla voimassa oleva matkavakuutus.
Eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenajat ovat vastakkaiset pohjoiseen nähden, joten kesä-heinäkuussa Etelä-Afrikassa on talvi. Kisamatkalle kannattaakin varata lämmintä vaatetusta mukaan, sillä öisin lämpötila voi laskea useissa osissa maata miinuksen puolelle. Useimmissa taloissa ei ole keskuslämmitystä, joten kunnon pyjama ja villasukat kannattaa sujauttaa matkalaukun pohjalle.
Etelä-Afrikka on pinta-alaltaan suuri maa, joten matkustaminen eri kisakaupunkien välillä vaatii suunnittelua ja todennäköisesti myös varausten tekemistä etukäteen, mikäli aikomuksena ei ole ajaa itse. Vuokra-autoa harkitsevien on myös hyvä ottaa huomioon, että Etelä-Afrikassa on vasemmanpuoleinen liikenne.
Vaihtoehtoina on lentäminen, matkustaminen junalla tai linja-autolla. Alla olevassa lisätietoja-osuudessa on linkkejä turvallisille juna- ja linja-automatkojen tarjoajille. Kannattaa kuitenkin huomioida, että aikaa matkustamiseen kuluu: esimerkiksi bussimatka Johannesburgista Durbaniin kestää noin kahdeksan tuntia.
Etelä-Afrikassa rikollisuus on yleistä. Murhia, väkivaltaisia ryöstöjä, autokaappauksia ja kotimurtoja tapahtuu paljon. Maan rikollisuuden erityispiirteenä on sen väkivaltaisuus, jonka taustalla ovat pitkälti eriarvoisuus, apartheidin perintö ja poliisin suhteellinen tehottomuus.
Pimeällä jalkaisin liikkumista kannattaa välttää ja päivisinkin tulee olla varovainen. Yksin kävelyä ei suositella. Passia kannattaa säilyttää majapaikan turvalokerossa ja kantaa mukana kopiota. Hyödyllistä on myös antaa jollekin läheiselle kotimaassa tiedot matkasuunnitelmastasi ja kopiot tärkeistä papereista. Autolla liikuttaessa on varminta pitää ovet lukittuina, sillä autokaappauksia tapahtuu yleisesti.
Kaupunkien sisällä liikkumiseen on hyvä käyttää virallisia takseja, joissa on mittari. Julkista liikennettä edustavat Etelä-Afrikassa monin paikoin minibussitaksit, joiden suhteen kannattaa olla varovainen. Suositeltavaa on käyttää virallista taksia. Paikallisjunien käyttöä tulee välttää muualla kuin Kapkaupungissa.
Virka-ajan ulkopuolella hätätapauksien päivystys hoidetaan Suomen ulkoasiainministeriöstä puh. +358-(0)9-1605 5551.
Embassy of Finland
628 Leyds Street, Muckleneuk, Pretoria 0002
puh. +27 (0)12 343 0275
fax: +27 (0)12 343 3095
e-mail: sanomat.pre@formin.fi
Embassy of Finland
5 Lincoln Road, Oranjezicht, Cape Town 8001
puh. +27 (0)21 461 4732
fax: +27 (0)21 461 5768
Lisätietoa
Teksti: Kirsi Koivuporras
Kuvat ja muokkaus: Kirsi Koivuporras, Sari de Nier
Päivitetty 21.7.2010
