Kehitysmaiden haasteena on kasvattaa taloudellista kehitystä ilman, että niiden ekologinen jalanjälki paisuu. Strategisen ympäristöarvioinnin SEA:n mahdollisuuksia ympäristöarvioinnin parantamiseksi kehitysyhteistyössä ruodittiin ensimmäistä kertaa järjestetyssä koulutuksessa Pretoriassa.
”Kehitysmaiden haasteena on kasvattaa taloudellista kehitystä ilman, että paisutetaan ekologista jalanjälkeä. Afrikassa kysytään etenkin, miten nostaa YK:n inhimillisen kehityksen indeksiä ilman, että kulutus lisääntyy?”
Professori Francois Retief puki selkeiksi sanoiksi sen, mistä on keskusteltu jo pitkään. NWU:ssa (Nort-West University) työskentelevä Retief on tutkimuksissaan perehtynyt SEA:aan, toisin sanoen Strategiseen ympäristöarviointiin (Strategic Environmental Assessment). SEA:n mahdollisuuksia ympäristöarvioinnin parantamiseksi kehitysyhteistyössä ruodittiin Pretoriassa kaksipäiväisessä koulutuksessa, joka oli lajissaan historian ensimmäinen.
”SEA on työkalu, jolla varmennetaan, että tietyn suunnitelman ympäristövaikutukset on otettu riittävällä tavalla huomioon. Se on strategisen suunnittelun väline, joka koskee menettelytapojen, suunnittelun ja ohjelmien tasoja”, selvensi Pretorian suurlähetystön erityisasiantuntija Katriina Koivisto.
EIA (Environmental Impact Assessment), suomeksi YVA (ympäristövaikutusten arviointi), on kehitysmaiden yhteydessä paljon tutumpi työkalu kuin SEA, sillä useimmat maat ovat sisällyttäneet sen lainsäädäntöönsä. EIA ei istu strategiseen suunnitteluun, mutta olemassaolollaan luo edellytyksiä siihen.
”EIA on toki konkreettisempi kuin SEA. Esimerkiksi, kun tehdään alueellista jätesuunnitelmaa, sille laaditaan SEA, kyseenomaiselle alueelle rakennettavaa kaatopaikkaa varten puolestaan EIA”, selitti Koivisto.
Suomessa SEA on sisällytetty lakiin, mikä pakottaa viranomaiset ottamaan sen huomioon tietyissä tapauksissa. Käytännön kehitysyhteistyössä käsite on kuitenkin suhteellisen uusi, eikä SEA itsessään ole kovin selkeärajainen tai tarkoin määritelty, mikä vaikeuttaa sen hahmottamista.
”Puhuisin ennemmin ympäristön kestävyydestä kuin ekologisesta kestävyydestä, sillä SEA käsittää ympäristön laajasti ottaen huomioon myös yhteiskunnan ja ympäristötekijöiden sosiaaliset vaikutukset”, totesi Tarja Söderman Suomen ympäristökeskuksesta.
SEA:lla on useita määritelmiä, mutta eniten esiin nousivat tekijät, kuten ”prosessi”, ”suunnittelun tuki” ja ”terve järki”.
”Minulle SEA merkitsee hyvän suunnittelun prosessia, se on maalaisjärkeä”, totesi Retief.
”SEA on hyvää suunnittelua, joka tehdään rakenteellisemmin ja systemaattisemmin”, totesi puolestaan Söderman.
Toisaalta koulutukseen osallistuneiden kysymyksissä nousi esiin maalaisjärjen vaikea määriteltävyys ja selkeiden suositusten puuttuminen.
”Eikö tämä ole jotakin sellaista, mitä jo tehdään maalaisjärkeä apuna käyttäen. Onko kyseessä lopulta vain uusi nimi?”, nosti ohjelma-avustaja Elise Heikkinen Windhoekin suurlähetystöstä kysymyksen pöydälle.
”Meillä on tutkimusta siitä, ettei edelleenkään olla päästy optimaaliseen suunnitteluun, joten SEA:lle on tarvetta. Jos ydinvoimalle on olemassa vaihtoehtoja, mutta niitä ei etsitä, kuinka voit arvioida ydinvoimaa, jos et todella tiedä muita vaihtoehtoja”, vastasi tähän Söderman.
Söderman ei myöskään nähnyt järkevänä, että jokainen maa laatisi omat SEA-suosituksensa. OECD:n kehityksen tukikomitealla on SEA:aa varten laaditut suositukset, joita Södermanin mukaan voitaisiin tarpeen mukaan tulkita.
SEA:n käyttöönotto vaatii kuitenkin vielä paljon tietoisuuden nostamista ja kouluttamista. Eteläisen Afrikan lähetystöistä koulutukseen osallistuneet nostivat esiin myös tarpeen paikallisten toimijoiden sitouttamiseen.
”On tärkeää, että yhteisö kokee prosessin omakseen, että asia tunnetaan ja tiedetään, mistä on kyse”, totesi neuvonantaja Elizabeth Ndhlovu Lusakan suurlähetystöstä.
teksti: Kirsi Koivuporras
kuvat: Kirsi Koivuporras ja Katriina Koivisto
Päivitetty 25.1.2010
