
Namibia on ylemmän keskitulon maa (BKT henkeä kohden vuonna 2011 oli arviolta 7032 USD, PPP hinnoin), jonka talous ja etenkin sen vienti pohjautuu hyvin voimakkaasti mineraalisektoriin. Mineraalisektorin osuus BKT:stä on noin 10 prosenttia ja viennistä peräti 50 prosenttia. Lihan ja kalan vienti on myös merkittävä Namibian talouden kannalta. Keskeinen kauppakumppani on EU. Myös turismilla on kasvava merkitys Namibiassa.
Namibian talous on varsin hyvässä kunnossa. Velkaa on suhteellisen vähän, maan pankit ovat vakaita ja valuuttakurssi, Namibian dollari, on ollut vakaasti ankkuroituna Etelä-Afrikan randiin. Riskit taloudessa liittyvät julkiseen talouteen. Julkisen sektorin alijäämän odotetaan kasvavan voimakkaasti lähivuosina, mikä lisää velanottoa. Keskeinen riskitekijä liittyy myös talouden yksipuoliseen rakenteeseen ja korkeaan työttömyyteen. Työttömyysprosentti on yli 50 prosenttia.
Namibian talouskasvu on ollut vakaasti noin 4-5 prosentin luokkaa vuodesta 2007 alkaen lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin talouskasvu painui -0.7 prosenttiin. Taustalla oli viennin putoaminen -14,9 prosentilla. Namibian vientisektori kuitenkin palautui nopeasti ja vuonna 2010 vienti kasvoi 6,3 prosenttia ja vuonna 2011 viennin odotetaan kasvavan 6,9 prosenttia. Palautuminen on tapahtunut timanttien ja uraanin viennin kasvun vetämänä, joka on osaltaan perustunut volyymin kasvuun ja osaltaan hintojen nousuun. Vientinäkymät lähivuosille ovat varsin hyvät, kun kaivossektorin kapasiteetin odotetaan kasvavan uusien kaivosten myötä. Riskinä on uraanin kysynnän hiipuminen mm. Japanin ydinturman seurauksena, mutta toistaiseksi odotukset uraanin viennin osalta ovat positiiviset.
Vaikka Namibian talouden näköalat ovat parhaillaan suhteellisen vakaat, niin se ei ole immuuni maailmantalouden epävarmuudelle. Myönteisinä tekijöinä voidaan pitää pankkisektorin hyvää tilannetta ja ulkomaisen velan vähäistä määrää. Kehittyneisiin maihin verrattuna vähäisempi integroituminen kansainvälisiin rahamarkkinoihin suojaa osaltaan Namibiaa välittömiltä markkinashokeilta. Kuitenkin Namibian vientisektorin yksipuolisuus tekee taloudesta haavoittuvaisen ja muutokset keskeisten raaka-aineiden kysynnässä ja hinnoissa tai tärkeiden vientimarkkinoiden hiipuminen, kuten EU, voivat vaikuttavat merkittävästä Namibian talouskehitykseen.
EU:n ja AKT-maiden EPA-sopimusneuvottelut ovat myös riskitekijä, etenkin Namibian liha- ja kalasektorin näkökulmasta. Namibia ei ole vielä allekirjoittanut EPA-sopimusta ja riskinä on, että se menettää Suomen ja Namibian välinen kauppa on nykyisellään varsin vähäistä, mutta Namibialla on kuitenkin merkittävää potentiaalia myös Suomen vientiteollisuuden näkökulmasta mm. logistiikka-, kaivos- ja energiasektoreilla. Namibiasta on myös kehittymässä portti eteläisen Afrikan markkinoille (etenkin Mosambik, Sambia, Botswana, Zimbabwe). Walvis Bayn sataman kautta edellä mainituille markkinoille on selkeästi helpompi ja nopeampi pääsy kuin Etelä-Afrikan satamista. Logistiikkasektorilla on käynnissä merkittävät investointisuunnitelmat (esim. Walvis Bayn sataman kapasiteetti on tarkoitus tuplata muutaman seuraavan vuoden aikana), mikä avaa vientinäkymiä myös suomalaisille yrityksille.
Öljy voi muodostua lähivuosina erittäin merkittäväksi tekijäksi Namibiassa. Parhaillaan on käynnissä useita offshore-koeporauksia ja odotukset öljyn löytymisen suhteen ovat suuret. Se avaisi myös merkittävät mahdollisuudet suomalaisille toimijoille.
Namibian viennin arvo vuonna 2011 oli WTOn kokoamien tilastojen mukaan 4 373 miljoonaa USD. EU oli Namibian tärkin vientimarkkina 35,6 prosentin osuudella. Etelä-Afrikan osuus oli 29,1 prosenttia, Angolan 8,3 prosenttia, USA:n 7,0 prosenttia ja Kanada osuus oli 4,8 prosenttia. EU -maista tärkein kauppakumppani on Iso-Britannia, jonne viedään huomattava osa namibialaisista timanteista, naudanlihasta ja viinirypäleistä. Espanjaan puolestaan viedään suurin osa kalatuotteista. Namibia on suurin kalanviejä EU -alueelle ja yksi kolmesta AKT-maasta, joilla on lupa viedä naudanlihaa EU:hun. Namibian tärkeimmät vientituotteet ovat mineraalit (timantit, uraani), kala- ja merituotteet, liha- ja lihatuotteet sekä kasvikset ja hedelmät, lähinnä viinirypäleet. Myös namibialainen olut on saanut jalansijaa vientimarkkinoilla.
Namibian tuonnin arvo vuonna 2011 oli 6330 miljoonaa USD. Tärkein kumppani on Etelä-Afrikka, jonka osuus Namibian tuonnista oli peräti 75,8 prosenttia. Suurin osa Namibian kulutushyödykkeistä on joko eteläafrikkalaisia tai tuotu Etelä-Afrikan kautta. EU:n osuus Namibian tuonnista oli 8,6 prosenttia, Kiinan 4,1 prosenttia, Sambian 2,1 prosenttia ja Intian 1,2 prosenttia. Tärkeimmät EU-kumppanit olivat Iso-Britannia ja Saksa.
Namibia kuuluu Eteläisen Afrikan tulliliittoon eli the Southern African Customs Unioniin (SACU), jonka päämaja on Windhoekissa. SACU:n tullipoolista tulee noin 40 prosenttia valtion tuloista. Namibia kuuluu myös yhteiseen raha-alueeseen Common Monetary -alueeseen, jonka johdosta Namibian dollari on sidottu Etelä-Afrikan randiin ja randi on Namibiassa käytössä oleva valuutta. Namibia kuuluu myös eteläisen Afrikan taloudellista ja poliittista yhteistyöstä edistävään Southern African Development Community:iin (SADC) ja SADC:n vapaakauppa-alueeseen. Namibia on ollut WTO:n jäsen vuodesta 1995 lähtien. Vientiä USA:han on pyritty lisäämään AGOA -kauppasopimuksen puitteissa.
Viime vuosina Namibia on neuvotellut Cotonoun sopimuksen korvaavasta EPA -sopimuksesta SADC- EPA -ryhmässä. Namibia on tällä hetkellä ainoa SADC-EPA ryhmän maa, joka ei ole allekirjoittanut väliaikaista EPA:a ja jolla ei ole korvaava kauppasopimusta EU:n kanssa. Erään takarajan neuvotteluille asettaa Euroopan komission esitys, että ne AKT-maat, jotka eivät ole ratifioineet sopimusta vuoteen 2014 mennessä, eivät voi jatkaa yksipuolista pääsyä EU:n markkinoille.
Suomen suurlähetystö Windhoekissa ja Finpron toimisto Johannesburgissa tekevät tiivistä yhteistyötä VKE –toimintaan liittyen. Suomella on erittäin hyvät suhteet poliittisiin päättäjiin kauppa-, energia- ja kaivossektoreilla.